sunnuntai 3. syyskuuta 2017

Markkinamuistoja

Tänäkin vuonna kävin
elokuun toisena viikonloppuna
Isonkyrön 1700-luvin markkinoilla
kuten joka vuosi jo pitkän aikaa.

Pari markkinapostausta on tullut aikaisemmin kirjoitettua,
mutta nyt on tullut parin vuoden tauko,
joten on taas korkea aika kertoa
näistä kesän parhaista markkinoista.


Markkinat pidetään vuosittain
Isonkyrön vanhan kivikirkon ja kotiseutumuseon pihapiirissä.
Miljöö on kuin tehty tällaisille
vanhan ajan markkinoille.


Markkinoille pääsee kauempana sijaitsevilta parkkipaikoilta 
kätevästi Zetor-traktorikyydillä.


Tänä vuonna en muistanut ottaa traktorista kuvaa,
mutta onneksi arkistosta löytyi vanhempi kuva.


Vaikka nykyaikaa eletäänkin,
on näiden markkinoiden järjestelyissä otettu huomioon
menneiden vuosien tunnelma.

Tienvarren ajoväylät oli toki reunustettu
modernisti muovinauhalla,
mutta ne oli kiinnitetty vanhoihin heinäseipäisiin.
Tällaisia oli kylänraitin varrella
satojen metrien matkalla.


Markkinoiden myyjiltä edellytetään vanhanaikaista pukeutumista.
Tässä pari esimerkkiä myyjien asuista.




Nämä tuohituotteiden myyjät olivat pukeutuneet 
näyttävästi valmistamiinsa tuohiasusteisiin.


Kojut on valmistettu puusta
ja reunustettu säkkikankaalla.


Monessa kojussa oli kauniita kylttejä.


Lauantaina aamupäivällä 
markkinoilla oli melko rauhallista.


Mutta myöhemmin iltapäivällä
väkeä oli liikkeellä todella paljon.


Markkinoilla on myynnissä monenlaisia tuotteita.
Tarjolla on paljon koruja, käsitöitä, vaatteita, laukkuja,
keramiikkaa, leivonnaisia ja vaikka mitä muuta.
Lankaa ja neulomuksiakin.


Keppihevosiakin löytyy,
kun tarkasti katsoo.


Välillä markkina-alueen poikki marssi
sotilaita, jotka pitivät leiriään
lähempänä jokirantaa.


Minä en tänä vuonna ostellut kovinkaan paljon,
mutta ikkunaostoksia tein...


Tämä Puuketun valmistama ikkuna 
tulee kesän aikana remontoimamme huoneen seinälle.
Tästä remontista on tarkoitus
kertoa enemmänkin,
kunhan saan aikaiseksi.


Markkina-alueella sijaitsee Isonkyrön kotiseutumuseo.
Museon suuressa tuvassa on markkinoiden aikaan kahvio,
ja siellä saa kahvitella museon pöydän ääressä
ja ihailla samalla vaikkapa keskeneräistä mattoa.


Museossa oli myös paikallisia naisia
kutomassa sukkia ja kehräämässä.


Tässä karstataan villaa ennen kehräämistä.


Kehrääminen näyttää aina yhtä kiehtovalta,
ja sitä olisi varmasti mukava joskus kokeilla.


Tässä lyhyt videopätkä rukin ääreltä.


Värttinällä kehräämistä en ollut nähnyt
koskaan aikaisemmin.


Se vasta näyttikin erikoiselta,
tässä siitäkin hieman videota. 



Vietimme markkinoilla oikein mukavan päivän
ja ensi vuonna taas uudestaan.
Laitahan sinäkin kalenteriisi
ensi vuoden 1700-luvun markkinat
10. -12.8.2018

Tässä vielä linkit aikaisempiin markkinapostauksiini:
















maanantai 28. elokuuta 2017

Kanervaiset

Jokin aika sitten kerroin,
että laitoin tällaisen kuvan jakoon
Facebook-kavereilleni.
Pyysin kavereitani kertomaan,
miksi juuri he haluaisivat nämä sukat.


Varasin nämä langat ystäväni vanhan äidin sukkiin
ja tein reikäsukkaiselle ystävälleni sukat,
joista kerroin aikaisemmin täällä.

Ystäväni äiti sairastaa samaa tautia,
johon oma isäni menehtyi aikanaan.
Nyt tuon vanhuksen syntymäpäivä on lähestymässä,
joten oli aika kutoa nämäkin sukat valmiiksi.


Lankojen väreistä tuli mieleeni kanervat,
joten kävin kuvaamassa sukat metsässä.
Löysin kuin löysinkin kanervia,
vaikka niiden paras kukinta oli jo monin paikoin ohi.


Noiden värien mukaan 
ristin nämä sukat kanervaisiksi.


Kyseessä on aivan tavalliset perussukat
kolme oikein yksi nurin -joustimella.
Joustinneule jatkuu sukan päällä
kärkeen saakka.


Kantapääksi valitsin tällä kertaa
tiimalasikantapään.


Valokuvaaminen oli helppo toteuttaa,
sillä sukat tulevat samankokoiseen jalkaan
kuin omani.


Vaaleanpunainen lanka on 
Roosa-nauha -sukkalankaa
ja violettikuvioinen Steppiä.
Molemmat langat sisältävät
Aloe veraa ja jojobaa,
joten sukat ovat varmasti mukavat 
vanhuksen ohuelle ja hauraalle iholle.


Neuloin sukat 2,5 millin puikoilla
ja lankaa niihin kului 70 grammaa.


Mukavia elokuun viimeisiä päiviä!










maanantai 14. elokuuta 2017

Patalappu

Tein aikaisemmin kesällä mökille uusia patalappuja.


Niitä tehdessäni tuli mieleeni,
että minullahan on yksi keskeneräinen patalappu jossakin.
Hetken aikaa pengottuani löysinkin sen
ja sain virkattua valmiiksi.


Tein kaksi tällaista kaksinkertaista vinoneliöpatalappua
omaan asuntoonsa muuttavalle opiskelijalle.
Tässä linkki siihen postaukseen,
jossa kerroin kuinka tällainen tehdään.

Tein vielä myöhemmin yhden itsellenikin
ja aloitin vielä neljännenkin
Nalle-langan vahvuisista jämälangoista.
Se ei kuitenkaan valmistunut ennen kuin 
kahden ja puolen vuoden kuluttua.


Tässä on aloituksessa 130 ketjusilmukkaa
ja enemmän olisi saanut olla.
Tästä tuli minusta hieman liian pieni.
Tuo vasemmalla näkyvä on se aikaisemmin tehty
ja se on sopivan suuri ja tukeva.


Tämä on kyllä mainio malli
jämälankojen tuhoamiseen.
Patalappu on kaksinkertainen,
eikä sillä taatusti polta näppejään!

maanantai 7. elokuuta 2017

Vaihtokauppaa

Kun lähdimme lomalla viikoksi maalle,
otin kolme kerää lankaa ja puikot mukaani.
Menomatkalla autossa aloitin sukat
vaaleanpunaisesta Roosa-nauha -langasta 
ja violettikirjavasta Stepistä,
vaikka minulla ei ollut mitään tietoa,
kenelle sukat tulisivat.

Saatuani sukan kantapäähän saakka
laitoin tällaisen kuvan jakoon Favebook-kavereilleni.


Pyysin kavereitani perustelemaan,
miksi juuri he haluaisivat nämä tulollaan olevat sukat
itselleen tai läheiselleen.

Hyviä perusteluja tuli paljon,
ja varsinkin tämä ystäväni lähettämä kuva 
oli melkoisen vakuuttava.

Kuva: PK
Upeasta kuvasta huolimatta päädyin varaamaan langat
erään ystäväni vanhan äidin sukkiin,
nämä kun ovat hänen lempivärejään.
Lankojen aloe vera ja jojoba
puolustivat myös valintaa,
sillä nämä langat sopivat taatusti
vanhuksen ohuelle iholle.
Jätin siis sukantekeleen kesken 
ja jäin odottamaan mittoja.

Sitten kaivoin esiin kolmannen mukaan ottamani lankakerän.
Kaupunkilangan Keskustoria,
mutta se oli vieläkin käyttämättä.
Tästä tulisi sukat noiden
mustien reikäsukkien omistajalle!


Kirjavissa langoissa on aina pieni jännitysmomentti,
kun ei oikein tiedä, millaista siitä alkaa tulla.
Mutta aika kivahan siitä tuli.


Ensimmäisen sukan aloitin värien vaihtumiskohdasta
melko yksivärisenä.
Toinen alkoi luonnostaan melkein samasta kohdasta.
Katkaisin noin 15 senttiä ennen toisen aloitusta
ja sukista tuli melko identtiset väritykseltään.


Tein sukkien joustimen ja päällisen
kolme oikein yksi nurin -joustinta.

Keskustori on ohutta sukkalankaa
ja neuloin sukat 2,5 numeron puikoilla.
Lankaa koon 38 sukkapariin kului 75 grammaa. 

Hyvin näyttävät sukat sopivan omistajalleen,
kiitos kuvasta Vikki-ystäväni!

Kuva: PK
Viedessäni sukat uudelle omistajalleen
sain vaihtokauppana hänen tekemänsä kirjanmerkin.


Tämä olikin oikein mieluisa yllätys
ja onnistunut vaihtokauppa.
Kuvausrekvisiitaksi löytyi 
täydellisesti kirjanmerkin väreihin sopiva kirja.


Ystäväni tekee koruja kierrätysmateriaaleista,
tässä linkki hänen sivuilleen Facebookissa.


Tekemäni sukat olivat päässeet myöhemmin
retkelle näin kauniisiin maisemiin.
Toivottavasti olivat pysyneet kuivina!

Kuva: PK










keskiviikko 19. heinäkuuta 2017

Palavat auringot kukkaniityllä

Sohvaneulomossa ollaan harvoin
ompelukoneen ääressä.
Nyt on kuitenkin sellainenkin ihme nähty.
Keittiönpöydälleni ilmestyi kasa niittykukkaista kangasta.


Meidän mökin kolmesta ikkunasta kahdessa
on ollut jo monta vuotta ihanan kesäiset kukkaniittyverhot.

Nämä Hemtexin valmisverhot
sopivat mökille kuin nenä päähän.
Mökkitontilla ja mökkitien reunassa 
kasvaa monia näistä verhokankaan kukkasista.
Pahoitteluni kuvien kehnosta laadusta,
mutta mökillä ei ollut kunnon kameraa mukana.


Ostin aikanaan samanlaiset verhot 
myös mökin isoon ikkunaan.
Ne olivat kuitenkin liian pitkät,
eivätkä siksi ole päätyneet ikkunaan asti.

Nyt oli kai sitten liian sateinen kesä,
kun alkoi ompeluhommakin kiinnostaa.
Sain kuin sainkin verhot lyhennettyä
ja ripustettua ikkunaan saakka.
Järvimaisemaa voi nyt ihailla 
kukkaisten kehysten lomasta.


Verhokankaasta inspiroituneena ajettelin sitten,
että tarvitseehan mökki myös uusia patalappuja.
Päätin ottaa väri-ideat noista verhoista.


Ulkonakin oli sopivasti kylmää ja tuulista,
joten äidin vanhat villasukat jaloissani
linnoittauduin takkatulen ääreen
virkkuun kanssa.


Tällainen tuli ensimmäisestä,
johon käytin punaista, keltaista ja vihreää
unikon ja niittyleinikin innoittamana.


Toiseen otin värit päivänkakkarasta.
Keltainen on tosin liian tummaa,
mutta jämälangoilla mentiin.


Kolmas sai väreikseen vihreän, sinisen ja punaisen:
unikko, ruiskukka ja vihreät lehdet.


Patalapun malli on nimeltään Burning sun
ja se on todella kiva ja helppo.
Patalapun ohje löytyy Dropsin kokoelmista.
Siinä ne palavat auringot nyt lepäilevät kukkaniityllä.


Patalaput on virkattu kolmen ja puolen koukulla
enimmäkseen 7 veljeksen jämälangoista.
Sininen ja toisen patalapun keltainen ovat Jannea.

Nämä kolme lappua painoivat yhteensä 95 grammaa,
joten suunnilleen 30 grammaa per lappu meni lankaa.


Mökillä ollessamme ehdimme nauttia myös kauniista säästä.
Eräänä iltana saimme meloa kohti upeaa auringonlaskua.


Siinä oli patalappujakin kauniimpi
Burning sun menossa mailleen.